noniin,nyt ei oikein kirjoitussuoni juokse,mutta ajattelin silti tulla kirjoittelemaan jos jotain vaikka kiinnostaisikin lukea.

tässä nyt haluan kertoa teille rakkaat lukijani siitä,kuinka paljon minä VIHAAN uintia.ja varsinkin koulu-uintia.se on niiin raivostuttavaa,etten tiedä mitään muuta yhtä kamalaa.kuvitelkaa nyt sitä kun yrittää kaikessa rauhassa uiskennella ja opettaja rääkyy puhaltelee pilliin siinä samalla.hyi että,pelkkä ajatuskin yrjöttää.ja vielä sitten kun tulee siellä ihan viimeisenä,niin sitten siinä edessä ui joku vamupää,joka pärskyttelee sitä vettä jaloillaan kuin viimeistä päivää.yritä nyt siinä sitten uida.AAAARGGH,ärsyttää ihan ajatellakin.sittenkun vielä pitäisi osata mennä kaikilla ihme tyyleillä sammakkotyylistä koiratyyliin,niin kyllä siinä vähemmästäkin kyllästyy.

mutta eipä mulla nyt muuta:))))))))adioooos.

hheeipparallaa!

otsikosta voi viisaimmat lukijani päätellä,mistä tämänkertainen bloggaukseni kertoo.          R A K K A U D E S T A.tai enemmänkin siitä itse rakastumisesta ja siitä kuinka ihanalta se tuntuu herätä aina joka aamu uudestaan,kun on joku erityinen jota voi ajatella.kuvitelkaa nyt sitä ihanaa tunnetta vatsanpohjassa kun vain ajattalet sitä tiettyä.tai se kun kaupungilla ihan normaalisti kävelet vaikka kohti treenejä(koulusta suoraan tulleena ja ulkonäkökin sen näköisenä)ja sitten juuri HÄN tulee vastaan.nyt itseasiassa puhun enemmänkin semmoisesta ihastumisesta ja toisen ihailemisesta,kuin pahemmin itse rakastumisesta.se on aivan mahtava tunne kun näkee salaisen ihastuksen kohteen ja perhosia jyllää vatssa aivan kuin siellä olisi jonkinlainen kilpalento menossa.

joku varmaan nyt miettii,että mikä oli tämänkin jutun pointti ja ajattelee,että selitän itsestään selvyyksiä.mutta ei sen väliä,nimittäin IM SO IN LOVE.

no niin,nyt oon tehnyt aivan upouuden blogin!minä olen siis noora ja noin kuusitoista vuotias.kirjoitan blogiani milloin mistäkin ja kerron täällä useimmiten elämänviisauksiani.

Näin ensimmäisessä kirjoituksessani(tai miten te bloggaajat nyt haluatte sanoa)aion pohtia parhaiden ystävien merkitystä ja sitä että mitä tapahtuisikaan jos menettäisi nämä kaikista rakkaimmat ja tärkeimmät ihmiset ympäriltäsi.miettikää nyt,ensiksi kaikki on ollut aivan mahtavasti ja sitten ihan yhtäkkiä väliinne on muodostunut näkymätön muuri,joka olemassaolollaan häiritsee ystävyyttänne ja pian pikku hiljaa erottaa teitä toisistaan.en väitä,että näin kävisi LÄHESKÄÄN jokaiselle ystävyyssuhteelle,ei todellakaan edes suurimmalle osalle,mutta jos se pienikin mahdollisuus,että näin käy,osuu juuri omalle kohdalle,on tätä ystävyyden välissä olevaa muuria vaikea lähteä murtamaan.murtaminen åitää mielestäni aloittaa hyvin pienillä teoilla ja todellakin jokaisen osapuolen pitää olla valmis muurin murtamiseen.tsemppiä kaikille ja kiitos siitä että luitte ensimmäisen "blokkaukseni"!ja kannattaa seurata blogiani jatkossani,lisää mahtavia filosofointeja on TAKUUVARMASTI luvassa.

noora the ystävyysneuvoja kiittää.